KV-viikkojen historia
Nordisk Uke, Nordisk Vecka, KV-viikko, Norræna Viku, Nordisk Uge – viisi kieltä, viisi maata, yksi konsepti. Kv-viikko on sekoitus akateemista ohjelmaa ja juhlimista parhaimmillaan. Viikko jonka aikana tapaa paljon uusia ihmisiä, saa nimeä itselleen ja tulee solmittua rajat ylittäviä kontakteja. Ja kun asiaa tarkastelee, on kv-viikoilla rikas historia takanaan.
Alkuperäinen teksti Aksel Bjørnvall (Nordiska sekretariatetin Presidentti 2007-2008)
Kääntänyt suomeksi Jaakko Laitinen (Nordiska sekretariatetin Presidentti 2014)
Tästä lähtien sota pohjoismaisten veljesten kesken on mahdoton!
Nämä kuuluisat sanat lausui kuningas Oskar I opiskelijoiden juhlatilaisuudessa Drottningholmin linnassa Pohjoismaiden opiskelijoiden kokouksessa vuonna 1856. Epäselvää on oliko tämä lausunto spontaani ilmaisu opiskelijoiden pohjoismaisesta hengestä vai tarkkaan harkittu muutos virallisessa ulkopolitiikassa. Joka tapauksessa se todistaa että opiskelijoiden välinen rajat ylittävä yhteistyö voi johtaa valtioiden välisten suhteiden vahvistumiseen.
Läheisemmän pohjoismaisen yhteistyön aloittaminen oli ollut työn alla 1820-luvulta lähtien Lundin ja Kööpenhaminan välillä. Tähän kuului yhteistyösuhteiden solmiminen professorien ja opiskelijoiden välillä. Vuonna 1839 suuri joukko ruotsalaisia opiskelijoita saapui Tanskan pääkaupunkiin, jossa kuultiin monta maljapuhetta «Pohjoismaisen kolminaisuuden» kunniaksi. Vuonna 1843 useita opiskelijoita sekä Lundista että Kööpenhaminasta matkustivat Uppsalaan. Kaksi vuotta myöhemmin aika oli kypsä kolmen Pohjoismaan opiskelijaedustajien tapaamiselle, ja mukana oli myös edustajia kohtuullisen uudesta Oslon yliopistosta. Nämä kaikki olivat myös edustettuina myöhemmin kuuluisassa Uppsalan kokouksessa vuonna 1856.
Pohjoismaisten opiskelijoiden välisiä kokouksia pidettiin satunnaisesti 1800-luvun loppupuolella. Oikeustieteen opiskelijat olivat erityisen aktiivisia tässä suhteessa, mistä on osittain kiittäminen maiden välistä lainsäädännöllistä yhteistyötä. Vuonna 1872 pidettiin ensimmäinen pohjoismainen (valmistuneiden) lakimiesten kokous, mikä antoi lisää virikkeitä Pohjoismaiden lainsäädännön harmonisoinnille. On oletettavissa, että lakimiehet, jotka olivat kokeneet aikaisemmat opiskelijoiden tapaamiset, olivat myös läsnä lakimiesten kokouksessa. Voidaan toki spekuloida oliko muna vai kana tässä ensin. Joka tapauksessa oikeustieteilijät olivat opiskelijoista aktiivisimpien joukossa, mikä tarjosi oivan ponnahduslaudan aktiiviselle perinteelle pohjoismaiden oikeustieteen opiskelijajärjestöissä.
Lakimiesten tapahtumat
Sen jälkeen kun useita lakimiesjärjestöjä oli perustettu ympäri Pohjoismaita, ne alkoivat järjestää tapahtumia opiskelijoille. Ja 1900-luvun alusta alkaen järjestettiin lisää tapahtumia jossa professorit esiintyivät vieraspuhujina, ja opiskelijat ympäri Pohjoismaita olivat pelkkänä korvana. Ensimmäinen varsinainen kokous järjestettiin Kööpenhaminassa vuonna 1918. Siellä Jurudisk Diskussionsklub järjesti kokonaisen kuukauden kestäneen Pohjoismaiden oikeustieteen opiskelijoiden tapahtuman johon osallistui muiden muassa 60norjalaista oikeusteteen opiskelija, jotka aikalaiskertomusten mukaan «tarvitsivat jonkin aikaa palautuakseen vaativista juhlallisuuksista».
Vuonna 1926 Juridiska Föreningen i Stockholm järjesti kymmenpäiväisen tapahtuman, jossa osallistujia oli 193. 153 Tukholmasta ja 40 vierasta Lundista, Uppsalasta, Norjasta ja Suomesta. Tapahtuma jatkui vielä pari päivää Uppsalassa, jolloin osallistujat välttivät ylimääräiset matkakulut. Seuraavana vuonna oli jälleen Jurudisk Diskussionsklubin vuoro järjestää tapahtuma Kööpenhaminassa. Vuonna 1930 Juristforeningen i Breidablikk i Valdres kutsui opiskelijat ensimmäiseen varsinaiseen Norjassa järjestettyyn lakimieskokoukseen. Oslon järjestö oli järjestänyt muutamia pohjoismaisten lakimiesten kokouksia jo tätä ennen, mutta ei niin suuressa mittakaavassa. 120 pohjoismaalaista matkusti laaksojen yli. Kolme vuotta myöhemmin kokous järjestettiin Helsingissä, jossa olivat ensimmäistä kertaa edustettuina kaikki Pohjoismaat, kun neljä islantilaista oikeustieteen opiskelijaa lähti matkaan ensimmäistä kertaa.
Vuonna 1936 oli aika Sigtunassa, Ruotsissa järjestetyn tapahtuman, johon osallistui 50 vierasta, mukaan lukien professoreita Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Suomesta. Tästä sai alkunsa se mitä me tunnemme tänä päivänä Culpa Cupina, Pohjoismaiden jalkapalloturnaus joka on joskus enemmän ja joskus vähemmän vakavamielinen. Oslo selviytyi voittajana ja sai ensimmäisenä haltuunsa kadehditunkiertopalkinnon. Tässä tapahtumassa Juridisk Diskussionsklub toi myös mukanaan oman ylpeytensä, oman opiskelijalehtensä: Stud.Jurin. Eikä kestänyt kauaa kotiinpaluun jälkeen, kun päätettiin aloittaa sama perinne Oslossa.
Sigtunan tapahtumassa ehdotettiin että ympäri Pohjoismaita tulisi järjestää vuosittaisia tapahtumia. Juristforeningen i Oslo otti järjestääkseen tapahtuman seuraavana vuonna Oslossa, joskaan sitä ei järjestetty ennen kuin vuonna 1939. Ja sittentapahtui pieni onnettomuus joka esti kaiken alkamisen toden teolla: toinen maailmansota. Sodan aikana ruotsalaiset ja suomalaiset opiskelijajärjestöt yrittivät pitää edes osan yhteistyöstä käynnissä, mutta ymmärrettävästi muilla mailla tämä oli paljon hankalampaa. Vuonna 1947 oli aika järjestää ensimmäinen sodanjälkeinen lakimieskokous, paikkoina tällä kertaa Oslo ja Lillehammer. Helsingin lakimieskokouksenjälkeen vuonna 1950 oli ensimmäisen Islannissa järjestettävän tapahtuman vuoro Reykjavikissä, jossa pohjoismaiset vieraat saivat ensikosketuksensa Golden Circleen. Sitten oli Lundin vuoro vuonna 1955, jonka jälkeen oli aika palata Osloon ja pieneen Lillehammerilaiseen vuoristohotelliin vuonna 1960, josta «60 ulkomaalaista vierasta palasi kotiin innokkaina Norjan lähettiläinä» 14 päivän esitelmöinnin ja juhlinnan jälkeen.
Reykjavikissa vuonna 1964 järjestetyssä kokouksessa keskusteltiin pohjoismaisen yhteistyön muodollistamisen keinoista. Myöhemmin samana vuonna perustettiin Nordiska Studentjuristrådet Helsingissä järjestetyssä kokouksessa. Tämä oli yhteistyöelin Oslon, Kööpenhaminan, Århusin, Reykjavikin, Tukholman, Uppsalan, Codexin, Pykälän ja Lexin välillä, joka järjesti vuosittaisia kokouksia. Järjestö sai ensimmäiset sääntönsä samanlaisessa kokouksessaTukholmassa seuraavana vuonna. Nordiska Studentjuristrådet tulisi osallistumaan pohjoismaisen yhteistyön vahvistamiseen useana seuraavana vuonna, mutta järjestö menetti pian merkityksensä kun uuden, läheisemmän yhteistyön oli aika ottaa sen paikka.
Vuosijuhlaa vuosijuhlan perään
Kun pohjoismaisia lakimieskokouksia järjestettiin karkeasti noin joka toinen vuosi toisen maailmansodan jälkeen, toisenlainen yhteistyön muoto sai jalansijaa oikeustieteen opiskelijoiden keskuudessa. Ruotsalaiset ainejärjestöt Uppsalasta, Tukholmasta ja Lundista olivat jo jonkun aikaa kutsuneet toisiaan vuosijuhliinsa, ja nyt oli aika tehdä tästä perinteestä pohjoismaisempi. Codex matkusti ensimmäisenä Uppsalaan ja Tukholmaan, ja hieman myöhemmin Pykälä seurasi perässä. Oslo ja Kööpenhamina olivat myös ajoissa liikkeellä samanlaisessa yhteistyössä Tukholman ja Codexin kanssa. Jo vuonna 1946 edustajia useista pohjoismaisista ainejärjestöistä kutsuttiin Staldthingetiin, Oslon vuosijuhlaan joka järjestetään vain joka kolmas vuosi. Norjalaiset, ruotsalaiset, tanskalaiset ja suomalaiset vieraat saapuivat pitkien matkojen takaa osallistuakseen juhlallisuuksiin Oslossa. Ainoana ongelmana oli raha, tai lähinnä sen puute. Tämän vuoksi yhteistyön laajentuminen oli hitaampaa kuin toivottu, mutta jo 1950-luvun puolessavälissä kaikki edellä mainitut ainejärjestöt osallistuivat toistensa vuosijuhliin. Pian myös Juridisk Selskab i Århus, Orator ja Lex liittyivät mukaan vuosijuhlavaihtoon. JUS 1950-luvun lopulla, Orator noin vuoden 1960 paikkeilla – he kutsuivat ensimmäistä kertaa ulkomaisia vieraita vuosijuhliinsa vuonna 1961 – ja Lexmelkein heti perustamisensa jälkeen vuodesta 1961 alkaen. Se että kaikki muut kutsuivat toisensa juhliin joka vuosi paitsi Oslo joka kolmantena vuonna, oli yksi syistä jonka vuoksi Oslon Hoppeball tuotiin takaisin unohduksista ja järjestettiin uudestaan vuoden 1959 syksyllä.
1950-luvulla yhteistyö kehittyi niiksi kv-viikoiksi, jotka tunnemme tänä päivänä. Kaikki alkoi pohjoismaisten tiedekuntien kutsuista toistensa vuosijuhlille. Keskenään oli hauskaa, ja kun huomattiin yhden juhlaillan olevan liian nopeasti ohi, kehitettiin vierailuja pikkuhiljaa miniviikoiksi. Vuonna 1962 tuli ajatus laajentaa kv-viikkoa jotta saataisiin enemmän osallistujia. Tähän asti osallistujia oli ollut vain yksi tai kaksi joka ainejärjestöjen hallituksista, mutta näin saataisiin enemmän osallistujia mukaan. Codex oli seuraavana vuonna ensimmäisenä kutsuessaan noin 30-35 vierasta, joista vain muutamat olivat hallitustensa jäseniä, neljän päivän juhlimiseen. Pian muut seurasivat perässä. Viikot laajenivat edelleen, ja ne koostuivat niin akateemisesta kuin sosiaalisista tapahtumista. Codex tuli erityisen kuuluisaksi järjestäessään vuonna 1971 ensimmäistä kertaa K-supén (Koskis-supé), joka tunnetaan myös maailman lyhyimpinä sitseinä. Codex oli myös ensimmäinen joka järjesti miniviikon siinä muodossa kuin sen tunnemme tänään. 1970- ja 1980-luvuilla myös muista viikoista kehittyi viisipäiväisiä miniviikkoja, koostuen milloin minkälaisista sekoituksista asiaohjelmaa ja juhlia.
Pieni matkamuisto
Myös «matkamuistojen» anastaminen toisilta järjestöiltä muodostui perinteeksi. Ja hyvin paljon omaisuutta onkin liikutettu ympäri Pohjoismaita; esimerkiksi uppsalalainen ovi teki kaksi ruotsinlaivanmatkaa. Hennes Majestet den gulblakke Hoppe, Oslon maskotti, ryöstettiin myös tunnistamattomien ruotsalaisten toimesta, mutta kosto oli suloinen kun Fru Justitia, Tukholman korkea suojelija vietti viisi vuotta «maanpaossa ja prostituutiossa» Oslossa. Grágás, Oratorin ja Islannin kansallishanhi lensi kerran Norjaan, jossa se rengastettiin. Bergenin Qa Injuria matkusti tunturien yli pääkaupunkiin. Mainitsemattakaan kaikkia järjestöjen kerhotiloja koristavia kylttejä. Pian muodostuikin lähes pakolliseksi pakata ruuvimeisseli mukaan kv-viikolle.
Tätä perinnettä alettiin sääntelemään matkamuistosopimuksen kirjatuilla säännöillä vuonna 1998. Matkamuistosopimuksen tausta käy hyvin ilmi siihen tehdystä muutoksesta vuonna 2001: «Läpi historian, opiskelijajärjestöt ovat «lainanneet» omaisuutta toisiltaan yhteisissä tapahtumissa, niin kutsutuissa «stridsgasquereissa», vuosijuhlissa ja samankaltaisissa tapahtumissa. Tämä perinne on juurtunut syvälle ja levinnyt laajalle pohjoismaisissa yliopistoissa. Tämä on piirre, joka erottaa oppilaan ylioppilaasta ja yliopistot korkeakouluista. Pohjoismaisten oikeustieteen opiskelijajärjestöjen sihteeristönä toivomme pystyvämme jatkaa tätä perinnettä järjestäytyneellä tavalla. Kaikki tämä on tulevienriitaisuuksien välttämiseksi.»
Matkamuistosopimuksen ehtoja on kuitenkin rikottu valitettavan usein, ja tätä taustaa vasten Lund erosi sopimuksesta vuonna 2003. Vuotta myöhemmin Tukholma ja Göteborg seurasivat, ja vuonna 2006 erosi Uppsala. Koska yksikään ruotsalainen ainejärjestö ei enää ollut sopimuksen osapuolena, tämä johti voimassaolevan sopimuksen (päivitetty 2002) julistamiseen pätemättömäksi int.sek. mötessä vuonna 2007, alkaen Pykälän viikon päättymisestä. Päätettiin laatia uusi sopimus. Tällä hetkellä sovelletaan«Foreningssouveniravtalenia», jonka allekirjoitti 1.1.2008 Oslo, Bergen, Orator, Artikla ja Pykälä.
Nordiska sekretariatet
Nordiska Sekretariatet perustettiin syyskuussa 1991 pidetyssä kokouksessa Juristforeningens Humanitaer Aksjon i Oslo-kokouksen yhteydessä. Tämän pohjoismaisen yhteistyön perustamiseen osallistuivat Juristforeningen (Oslo), Juristforeningen i Bergen, Juristforeningen i Tromsö, Juridisk Diskussionsklub (Kööpenhamina), Juridisk Selskab (Århus), Juridiska föreningen i Göteborg, Juridiska föreningen i Lund, Juridiska föreningen i Stockholm, Juridiska föreningen i Uppsala ja Juristklubben Codex r.f. (Helsinki). Sofia Johansson Lundista valittiin ensimmäiseksi Presidentiksi, ja johti järjestön sen ensimmäiseen varsinaiseen int.sek möteen, joka järjestettiin Lundissa huhtikuun 22. päivänä 1992. Ja lainataksemme tämän kokouksen pöytäkirjaa: «Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että Sekretariatet on erittäin hyvä idea».
Kokouksessa kiinnitettiin huomiota myös siihen että oli erittäin positiivista että kaikki int.sekit oppivat tuntemaan toisensa, jotta he olisivat motivoituneita järjestämään oman viikkonsa ja lähettämään oman ainejärjestönsä väkeä muiden viikoille. Orator liittyi mukaan vuoden 1992 aikana, vuonna 1993 mukaan tulivat Pykälä ry (Helsinki) ja Lex ry (Turku), ja sitä seuraavana vuonna Artikla ry (Rovaniemi). Tosin näistä ainejärjestöistä tuli teknisistä syistä Sekretariatetin täysivaltaisia jäseniä vasta vuoden 1995 int.sek.-kokouksessa Tukholmassa. Kaikki 14 ainejärjestöä, jotka olivat pohjoismaisista kaupungeista joissa pystyi suorittamaan oikeustieteellisen tutkinnon olivat nyt Sekretariatetin jäseniä. Kun Tromsö ei järjestänytkään viikkoa tai osallistunut kokouksiin kolmena peräkkäisenä vuonna, heidät erotettiin vuonna 2001. Kolme vuotta myöhemmin he liittyivät takaisin, mutta kun vuosien 2004 ja 2005 viikkojen jälkeen viikkoja ei taaskaan järjestetty, heidän erotettiin jälleen kiinnostuksen puutteesta johtuen vuonna 2007. Samana vuonna myös Lund erosi, kertoen syyksi heidän mielestään viikkojen ottaman ilmeisen alkoholisuuntautuneen luonteen.
Göteborgissa ei saatu rekrytoitua uusia nordisteja, ja järjestö järjesti viimeisen kv-viikkonsa vuonna 2009. Samana vuonna Juridisk Diskussionsklubin hallitus otti vastuulleen kv-viikon järjestämisen aikaisemmilta nordisteilta, ja yritti järjestää jotain muuta kuin perinteisen kv-viikon. Tämä päättyi kahden yrityksen jälkeen vuosina 2009 ja 2010. Vaikka jotkin järjestöt ovat aikojen saatossa jättäneet Sekretariatetin, yhteistyö sai onneksi uusimman jäsenensä kun Justus rf/ry (Vaasa)hyväksyttiin int.sek. kokouksessa Oslossa vuonna 2010. Vaasassa järjestettiin ensimmäinen kv-viikko vuonna 2011, ja se hyväksyttiin Sekretariatetin täysivaltaiseksi jäseneksi vuoden 2013 int.sek-kokouksessa Århusissa. Nykyisessä Nordiska Sekretariatetissa on 11 jäsenainejärjestöä, ja tällää hetkellä viikkoja järjestetäänkin 11. Sekretariatetin hartain toive on että eronneet järjestöt tulevat pian jälleen mukaan, ja että myös uudet jäsenet löytävät tiensä maailman parhaaseen yhteistyöhön!
Länge leve det nordiska samarbetet!
Lähteet:
– Juristforeningens historiebøker; Den Tørre Jus (1928),Den Gulblakke Hoppe (1930), Gulblakt Gull (1938), Føll i Fest (1962), Kneggotorium Hestio (1983) og Hoppen på nye beiter (1995).
– Nordiska sekretariatets President-perm
– Juridiska föreningen i Stockholms 100-års-bok; Ett sekel med Juridiska Föreningen.
– Excerpts from Jubileumskrift til Juridiska föreningen iUppsalas 150-års-jubileum
– Excerpts from Saga Orators (1987)
– Wikipedia